Tarina eräästä parisuhteesta…. mindfulness mukana

Oheisella palautteella olen lämmitellyt monesti. Se sykähdytti erityisesti, kun en tiennyt kaikkea taustalla olevia juttuja. Ja hyvä niin. Näin läsnäolotuksen tukeminen tapahtui niin kuin se tapahtui. Tarinan henkilot pelastivat suhteensa ihan itse.

Tarina muistuttaa kuinka tärkeää läsnäolo ja tietoisuus omista tunteista ja tuntemuksista on parisuhteessakin. Vaikka usein käyttäydymme kaikista läheisimmissä suhteissa raadollisemmin kuin missään.
Kohtelemme tuttavia ja tyokavereita ystävällisemmin kuin kumppania kotona. Eihän se aina näin mene, mutta joskus liian usein.
Ollaan tänään olemassa niille kaikkein tärkeimmille! Jookos?

”Perusjampan vaimo” kertoo:
”Oli vuosi 2015. Avioliittomme oli kriisissä. Jatkuvaa riitelyä ja voimattomuuden tunnetta. Asioista  keskusteltiin itku kurkussa ja luvattiin toisillemme, että molemmat yritetään tsempata. Keskustelut  eivät tuoneet mitään muutosta tilanteeseen. Lopulta eropuheet olivat arkipäivää kuten myös  pienistä asioista syntyneet räjähtävät riidat. Olimme molemmat totaalisen väsyneenä tilanteeseen,  mutta mieheni vielä enemmän kuin minä.

Mieheni on tyypillinen suomalainen jamppa,  yksityisyrittäjä, joka paahtaa viikossa työtunteja vähintään 70. Kiire, stressi ja jatkuva huoli  taloudesta oli tehnyt tehtävänsä…   En haluaisi heittää vuosien yhteiseloa viemäristä alas, joten aloin syvällisemmin pohtimaan mitä nyt  oikeasti tulisi tehdä. Jotain on tehtävä. Eihän kukaan halua elää onnettomana.   En voinut vaatia miestäni luopumaan yrityksestään, jota hän on selkänahka verillä kasvattanut kohti  menestystä ja kasvua.

 Tajusin metsässä mietiskellessäni, että ongelma parisuhteessa en niinkään  ollut minä. Eikä miehenikään. Hän oli yksinkertaisesti vaan ajautunut tilanteeseen, mistä ei enää  näkynyt ulospääsyä. Stressitasot olivat niin korkealla, että hän teki töitä unissaankin. Aloin jopa  pelkäämään hänen mielensä tilaa ja ehdotin psykiatrilla käyntiä. Sitä ajatusta ei sulkeutunut  suomalaisjamppa sulattanut. 

Etsiessäni stressinlievityskeinoja, löysin mindfulnessin. Olin sen ohimennen jo aiemminkin kuullut,  mutta nyt tutkin asiaa hieman tarkemmin ja varovaisesti ehdotin sitä miehelleni. Voin sanoa, että  vastaanotto raavaalta suomalaismieheltä oli todella skeptinen! Itsepintaisesti vaadin häntä kuitenkin  kokeilemaan ja varasin kalenterista ajan tapaamiselle Jonnan kanssa. En antanut vaihtoehtoa  peruuttaa sitä.   Itse olin hieman huolissani, että mieheni suhtautuminen mindfulnessiin ei tule muuttumaan.  Taisinpa Jonnalle antaa aikaa varatessa jopa ohjeen, että ”Älä nyt sitä ukkoa mihinkään metsään vie  vaan istuta tuoliin ja keskustele varovaisesti ensin.” Onnekseni Jonna osasi hommansa ja räätälöi  miehelleni sopivan palvelupaketin. 

Muutama tapaaminen ja harjoitteet tuottivat selkeästi tulosta.  Mieheni lisäsi kiireiseen kalenteriinsa ajat itselleen mielensä harjoittamiseen. Ne toteutuivat  kuitenkin vaihtelevasti.  Nyt vuosi 2016 on aluillaan. Eropuheet ovat taaksejäänyttä elämää. Me molemmat voimme hyvin ja  parisuhde on taas raiteilla. Varovaisesti kysyin nyt mieheltäni mitä hänelle jäi Jonnan mindfulness‐ opeista käteen. Hän kertoi muutaman käytännön esimerkin miten on sitä käyttänyt arjen tilanteissa.  Lisäksi hän kertoi sen tuoneen apua erityisesti stressinhallintaan ja samaan hengenvetoon harmitteli  miksei tule tehtyä harjoitteita useamminkin, koska ne auttavat oikeasti. Sain myös mieheltäni  pyynnön, että kokeilisimme tehdä pienen harjoitteen yhdessä. En voi sanoin kuvailla sitä  onnentunnetta tämän kuullessani.  

Seuraava steppi onkin varmasti jonkinlainen parisuhde‐mindfulness Jonnan opastuksella. Pakkohan  sitä on nyt itsekin kokeilla, koska olen omin silmin nähnyt mikä vaikutus sillä on suomalaiseen  perusjamppaankin.   En voi muuta kuin kiittää sydämeni pohjasta Mindstonen Jonnaa mieheni mielen sekä avioliittoni  pelastamisesta!”