Olin erilaisten yhteensattumien vuoksi bookannut päivän hyvin täyteläiseksi. Yleensä aikataulutan päiväni väljiksi, jotta saan pidettyä yllä Läsnäololähettiläälle niin tärkeää tyyneyttä.
Vietin ihanan elvyttävän viikonlopun ja olin varautunut tavallista tiukempaan maanantaihin.
Tiesin myös kaikkien tapaamisten olevan hyvin antoisia, joten hyvillä mielin liikkeelle varhain aamulla.
Ensimmäiset kaksi tapaamista olivat hyvin tiiviitä ja asiapitoisia. Vireystila oli oikein sopiva. Kolmannesta tapaamisesta myöhästyin parkkiongelmien vuoksi hiukan, mutta olin tästä varoittanut jo etukäteen, joten kukaan ei tästä mieltään pahoittanut. Tyyneys kuitenkin karisi kun kiemurtelin täpötäysiä kadunvarsia.
Hengästyneenä saavuin tapaamiseen.
Levollisena ja iloisena jatkoin sieltä eteenpäin.
Neljännessä kohteessa vierailin vain eräällä postilaatikolla. Jännitystä oli kyllä. En ollut varma riittäisikö bensa seuraavalle huoltoasemalle. Olinhan ajatellut tankata jo eilen illalla, mutta unohtui kai….
Pääsin huoltoasemalle tankkaamaan, söin pientä epäterveellistä ja jatkoin matkaa.
Kännykän matkaohjesovellus oli tässä vaiheessa tarpeen.
Musiikkia ja auringon lämmössä ajelua. Kesäfiilistä.
Ajo olisi nyt hieman pidempi ja huomasin puhelimen akun tyhjenevän liian nopeasti. Kaipaisin matkan loppupäässä ajo-ohjeita varsin kipeästi, joten nyt tankkaamaan virtaa puhelimeen, huoltoasemalle. Auton kännylaturi teillä tietymättömillä….
Söin odotellessa banaanin ja katselin hiljaisen huoltoaseman verkkaista alkuiltapäivätunnelmaa.
Olo oli levollinen. Ajoaikaa olisi runsaasti.
Matka jatkui ja pääsin perille. Hikinen matkailija palkittiin hyvällä seuralla, laiturichillailulla, terveellisellä välipalalla, kevyellä liikunnalla ja kauniilla ympäristöllä. Palaveri oli antoisa ja ravitsi minua monella tavalla.
Seuraavaan kohteeseen tulisi jo hieman kiire. Kännyn ajo-ohjeet olivat moniselitteisiä ja alkoi jo väsyttää.
Stressiolo alkoi kehittyä. Tunsin sen rintakehällä. Hengitys oli muuttunut pinnalliseksi. Huomioni vapautti sitä hiukan.
Huomasin että menee minuutilleen.
Ja sitten ajoin harhaan….
Korjasin reittiä ja ilmoitin että myöhästyn.
Olo säilyi tässä vaiheessa melko rauhallisena ja keskityin radion musiikkiin.
Tapaaminen sujui loistavasti, vaikka tunsin jo väsymystä. Inspiroituneena lähdin viimeisestä tapaamisesta. Hymyilevänä, mutta kieltämättä väsyneenä. Oli ihana tietää pääsevänsä sohvalle rentoutumaan. Ennen kuin olisi tehtävä muutama työjuttu vielä. Täyteläinen päivä jatkuisi, ennakoituna ja itseäni tsempaten. Huomenna olisi rauhallisempi tahti.
Kotiutuessa huomaan perheen pihalla. Ovet ja ikkunat auki. Mies oli yrittänyt paistaa paistinpannua… !! Muovikauhoineen kaikkineen. Levy oli jäänyt päälle kun lähtivät pyörälenkille. Käry oli kauhea!
Siinä sitten pihalle miettimään toimintasuunnitelmaa ja rauhoittelemaan tytärtä.
Suututti, ärsytti, väsytti. Ja kuitenkin, osasin nähdä tilanteen positiiviset puolet. Kämppä ei ollut palanut ja me oltiin kaikki kunnossa. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Meillä oli vielä koti.
Huomasin itsessäni tarpeen alkaa kiukutella:
”tämäkin vielä? On ollut jo ihan tarpeeksi raskas päivä! Et voinut sit tarkistaa sitä hellanlevyä? Miten sä voit olla noin huolimaton! ”
Huomasin tuon tarpeen ja ärsykkeen, mutta päätin valita toisin.
Keskitin huomioni asioihin jotka oli hyvin. Kehitimme kieroa huumoria. Jaoimme miehen kanssa yhden tuumausoluen.
Tuuletimme tuntikausia ja yövyimme hotellissa. Vilpittömän myötätuntoisena osasin lohduttaa stressin syövereissä huokailevaa miestä ja huomasin olevani täysin rauhallinen ja huoleton. Olin ylpeä itsestäni ja tämän päiväisestä kyvystäni olla tietoinen ja oman elämän ja reaktioideni ohjaksissa.
Tänään se onnistui kiitettävästi. Yeah!
Haluan vahvistaa tätä onnistunutta kokemusta jakamalla sen kanssasi.
Ehkä saat siitä ideoita tai ajatuksia?
Kiinnitän turhan usein huomion epäonnistumisiin ja hermonmenetyksiin. Mitä enemmän tarraudun ja uppoudun niihin, sitä varmemmin onnistuneet kokemukset karkaavat.
Nyt vahvistan tätä onnistunutta kokemusta.
Osaan ja pystyn. Myös joku toinen kaunis päivä.
Huomaatko tekstistä kohdat jotka kannattelivat minua?
Ne olivat onneksi ripoteltuna päivään.
