“Onko toi lintujen vessanpönttö?” – lasten oivalluksia metsässä

Vieraskynäkirjoitus Mindstonen tärkeältä ja hurmaavalta yhteistyökumppanilta.

Tämän blogikirjoituksen kirjoitti :

Noora Säily, Metsäemo, L-vitamiinin suurkuluttaja.
Opettaa varhaiskasvatusta metsässä.
Innostuu itsekin metsäilystä.
Säällä kuin säällä metsässä.
#1000tuntiaulkona -haasteen takapiru.

 

Lapset ja metsä kuuluvat yhteen. Sen minä saan oppia aina uudelleen. Oli kyseessä ne pienistä pienimmät tai vähän suuremmatkin – pienen houkuttelun ja etsinnän jälkeen jokaiselle löytyy oma ja ihana tapa nauttia metsästä.

Yksi pysähtyy ja ihmettelee jokaista yksityiskohtaa. Toinen käyttää metsää jumppasalinaan – hyppii kannolta toiselle ja punnertaa puita vasten. Kolmas löytää metsästä oman taikamaailmansa, jossa leikki voisi kestää koko päivän.

“Miksi metsään?”, kysytään usein. Miksipä ei. Metsässä on mahdollisuus leikkiä, oppia, tutkia, kasvaa ja olla oma itsensä raikkaassa ulkoilmassa. Mikä ihana oppimis- ja leikkiympäristö se onkaan!

Lapset oivaltavat ja tutkivat metsää jokainen omalla tavallaan. Näitä oivalluksia on ihana elää mukana. Oma mielikuvitukseni ja luontosuhteenikin olisi varmasti erilainen ilman näiden pienten seikkailijoiden oivalluksia.

Eräällä kevätretkellä katsoimme kiikareilla lintuja – ja linnunpönttöjä. Yksi pienistä ystävistäni katsoi tarkasti pönttöä ja kysyi: “Onko toi lintujen vessanpönttö?” Pian pääsimmekin rakentamaan omia linnunpönttöjä ja miettimään, mikä niiden tarkoitus onkaan.

Kerran äitienpäivää juhliessamme lapset ilmoittivat, että meidän pitää juhlia myös luontoäitiä. Niinpä me olemme juhlineet myös äitienpäivänä luontoäitiä – sillä äiti se luontoäitikin on.

Olen saanut “Metsäemo”-nimen lapsilta, joiden kanssa olin päivittäin luonnossa. Juttelimme mättäällä siitä, kuinka eläimillä on emot äiteinä. Pian lapset totesivat, että minä olen emo, vaikka eläin en olekaan – ihan sellainen metsä-äiti eli metsäemo. Siitä nimestä olen ikuisesti kiitollinen ja ylpeä.

Metsässä lapsiryhmän kanssa seikkaillessani opin aina jotain uutta. Lapsilla on tietoa, taitoa – ja mielikuvitusta. Sama kaatunut puu on toisena päivänä hämähäkinseitti, jota me varomme ja toisena se on kiipeilytelineemme. Tärkeää on antaa mielikuvitukselle, tutkimiselle ja ihmettelylle aikaa ja mahdollisuus.

Mielikuvitus ja pitkä leikki vahvistuvat metsässä. Isoista ilmekkäistä kivistä löytyy kasvoja ja persoonia, joita tervehditään jokaisella metsäretkellä. Toukkien jättämät jäljet puussa ovat keijujen ostoslistoja – tai vihjeitä aarteesta. Sama leikki voi jatkua ja kehittyä, kun sitä saa leikkiä usein ja pitkään.

Lasten leikkiessä metsässä unohtuvat tyttöjen ja poikien leikit ja siirrytään kaikkien leikkeihin. Metsäleikissä jokainen voi osallistua ja pääseekin kokeilemaan aivan uusia leikkejä uusien leikkikavereidenkin kanssa. “Täällä metsässä mä voin leikkiä kotileikkiä, kun kukaan ei katso mua pahasti.”, totesi eräs metsässä leikkivä lapsi leikkiessään.

Metsässä on tilaa eivätkä seinät kaadu päälle. Kun seinät poistetaan, ei ole niitä seiniä, joilla hyppiä. On tilaa äänelle ja on tilaa hiljaisuudelle. Vuosien varrella olen kuullut varsin mahtavia Ronja Ryövärintyttären keväthuutoja – oli sitten kevät, kesä, syksy tai vaikka talvi.

Jokainen lapsi on arvokas myös metsässä. Jokainen lapsi kokee metsän omalla tavallaan ja siihen annamme luvan. Pieni innokas metsäystäväni ilmoitti metsäretkellämme: “Metsässä minä olen minä, enkä kukaan muu!” Niin sen kuuluu mennäkin.

 

Metsäemon blogissa lisää ihania metsäasioita: http://www.metsaemo.fi/

 

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot:

 
Haluan sinun voivan hyvin.

Tilaa läsnäololähettilään sanomat

Sanomat ilmestyy muutaman viikon välein ja toimitetaan suoraan sähköpostiisi. Saat vinkkejä ja ohjeita mielenhyvinvointiin sekä tietoa tulevista tapahtumista. Sanomien tilaajat ovat myös etusijalla uusiin ladattaviin tuotteisiini.

Jätä yhteystietosi alle ja seuraava sanomien numero ilmestyy
sähköpostiisi. Saatat myös saada pienen yllärin ensimmäisen viestin
mukana.