”Minun matkani Mindfulnessiin”

Erään rakkaan asiakkaani tarina:

Täydellinen vaimo

Tiedättehän sen kiltin ja huolehtivan naisen, joka venyy ja paukkuu äärimmilleen? Tietenkin vielä niin, että viimeinen asia jota ajattelee, on ”minä itse”? (Tai paremminkin itseään miettii ehkä kerran viikossa vetäen pari kertaa syvään henkeä ja sitten paahtaa taas eteenpäin.)

Sellainen minä olin. Tein pitkää päivää töissä, lenkitin koiran aamuin-päivin-illoin ja hoidin kodin kaikki kotityöt jne. Illan viimeisillä tunneilla kokkasin eväitä töihin tai viikkasin vaatteita pyykkinarulta silmät ristissä. Olin suunnattoman ylpeä, että meidän koti hohtaa puhtautta ja jokainen asia on kauniisti aseteltuna paikoilleen. Enkä levännyt, ellei niin ollut. ”Nukkekoti” – eräs ystäväni joskus sanoi.

Tietenkin oli myös itse tip-top kunnossa jokaista hiussuortuvaa myöten.

Elämänmullistuksia

Sairastuin muutama vuosi sitten ja jouduin rankoille ja vahvoille lääkityskuureille moneksi kuukaudeksi. Lisäksi sain tietää, etten voi koskaan saada lapsia, niin kuten muut. Vahvana ihmisenä pinnistelin itseni takaisin pinnalle. Luulinkin voivani ihan hyvin, mutta aloin oireilla ja elämäni täytti kyynisyys ja negatiivisuus. Aloin inhota töihin menoa ja melkein jokaista asiakasta, jonka kohtasin. Ajauduin hirvittävään negatiiviseen kierteeseen ja tulehtunut työyhteisö ruokki negatiivisuutta lusikan sijaan lapiolla. Otin loparit.

Hetken kaikki näytti hyvältä ja innokkaana rakentelen uutta uraa. Sitten jouduin tekemään suuren päätöksen ja päästämään koirani, minun lapseni, pois. En pystynyt, enkä ehtinyt käsitellä asiaa, joten se oli helppo työntää taka-alalle ja paahtaa täysillä eteenpäin.

Keho jumissa

Ruokavalioni on aina ollut ihan terveellinen ja niin oli nytkin. Söin parsakaalit ja muut vihannekset, proteiinit olivat hyviä ja hiilihydraatit oikeanlaisia, mutta painoni suunta oli ylöspäin. Siitäkin huolimatta, että liikuin ja treenasin salilla todella kovaa (kyllä, salilla joka arkiaamu kukonlaulun aikaan.)

Puolisokin huomasi painonnousun ja aika säälimättä läväytti tyytymättömyytensä päin naamaa. Parisuhde meillä oli jo rakoillut ennen tätä – Tiedättehän ne kaikki perusjutut: huoli rahasta päällimmäisenä. Ihan sellaista peruselämää vaikeuksineen. Mutta se, että rakastamasi ihminen sanoo, ettei halua sinua enää samalla tavalla kuin ennen oli kuin isku pesismailalla takaraivoon.

Jossain vaiheessa lopetin itseni punnitsemisen ja välttelin peilejä. Pisteenä ii:n päälle aloin kärsiä unettomuudesta. Koko keho meni lopullisesti aivan lukkoon, hormonit heittelivät ylös-alas ja joka paikkaa särki. Keho ei palautunut treeneistä lainkaan. Ja yllätys. Paino jatkoi nousua, tai en tiedä, mutta ainakaan housun napit eivät enää menneet kiinni.

Täysillä pohjalle

Lopputuloksena stressi, säryt, käsittelemättömät asiat, unettomuus ja kiireinen elämä pysäytti minut kokonaan. Lisäksi parisuhde voi äärettömän huonosti, koska minä en jaksanut enää olla se tukipilari, joka pitää kaiken kasassa kaaoksen keskellä ja tsemppaa.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi, huonoksi, rumaksi ja koin kaiken sekä kaikkien olevan minua vastaan. Jäin sänkyyn makaamaan. Olin niin loppu, että en edes pystynyt itkemään. Suurimman osan vuorokaudesta nukuin. Loput ajasta mielessäni pyöri melko toivottomia ajatuksia.

Pienin askelin nostin itseni sängyn pohjalta ylös. Ensimmäinen tavoite oli käydä suihkussa ja pestä hampaat. Seuraavana syödä jotain…

Tiesin olevani masentunut ja pyysin puolisolta apua. Sanoin etten halua hullun leimaa papereihin ja turruttavia pillereitä. Ei mitään pillereitä, jotka saa kehon sekaisin eikä lääkäreitä.

Itseä etsimässä

Vuosien hulabaloo on kadottanut minut jonnekin ja en enää tuntenut itseäni. Tarvitsin tauon kaikesta hulluudesta, aivojen nollauksen ja asiat on käsiteltävä loppuun. Nyt ei ole mitään muuta kuin MINÄ ITSE.

Tiesin, että sisältäni löytyy se iloinen, itsevarma ja vahva ihminen, joka olen aina ollut, mutta töitä riittää.

Tein puolisolleni selväksi mitä tarvitsen ja sanoin mm., että jos puhtaat kalsarit loppuvat kaapista, kylpyhuoneesta löytyy sellainen kone, jonka käytön voin opastaa. Onnekseni puolisoni oli hyvin ymmärtäväinen kaikin puolin. Heikompi jätkä olisi voinut pakata laukkunsa ja lähteä…

Tervetuloa uusi elämä

Otin pari kuukautta ”Minä aikaa” Jonnan opastuksella. Tein päivittäin töitä itseni kanssa pienin askelin ja toimin Jonnan ohjeiden mukaan. Tapasimme muutamia kertoja ja sain paljon juuri minulle sopivia ohjeita.

Minun pitäisi nyt osata sanoa mitä tapahtui, mutta en tiedä tarkkaan. Löysin itseni ja kadonneen hehkuni. Jonna vei minut takaisin metsään, jossa en ollut käynyt koirani kuoleman jälkeen. Jouduin käsittelemään suruni – sen vaihtuen lopulta kaipuuseen ja iloisiin muistoihin. Lopulta tajusin, että olin kaivannut metsää, joka oli ennen ollut paras stressinpoistokeinoni.

Jonna opetti minut myös hiljentymään ja keskittymään hetkeen sekä omaan kehoon. Se fiilis, kun ylikierroksilla käyvät aivot ”hiljentyvät” ja kymmenet asiat unohtuvat on mieletöntä ja puhdistavaa! Jonna opetti minut elämään hetkessä ja nauttimaan hyvin pienistä asioista. Elämääni tuli niin paljon positiivisuutta sen myötä ja en murehdi asioita enää etukäteen. Mindfulness on tullut elämääni jäädäkseen.

Kaunis kiitos Jonna, ihan kaikesta. Olet ihan supertyyppi ja ammattilainen omalla alallasi. En olisi pystynyt tähän kaikkeen ilman sinua. Elämä on todellakin nyt!

ps. Vaikka tämä kirjoitus on järjettömän pitkä, on pakko vielä mainita. Se, että sain mieleni hallintaan, on saanut koko kehon toimimaan jälleen normaalisti ja paino putoaa. Salilla jopa huomautellaan, että ”Onpa rouva kovasti pienentynyt lyhyessä ajassa!”

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot:

 
Haluan sinun voivan hyvin.

Tilaa läsnäololähettilään sanomat

Sanomat ilmestyy muutaman viikon välein ja toimitetaan suoraan sähköpostiisi. Saat vinkkejä ja ohjeita mielenhyvinvointiin sekä tietoa tulevista tapahtumista. Sanomien tilaajat ovat myös etusijalla uusiin ladattaviin tuotteisiini.

Jätä yhteystietosi alle ja seuraava sanomien numero ilmestyy
sähköpostiisi. Saatat myös saada pienen yllärin ensimmäisen viestin
mukana.