Minulla mindfulness –harjoittelu aloitti tervehtymisen ajanjakson elämänvaiheessa, jossa voimavarat olivat niin vähissä että hengittäminenkin tuntui työläältä. Tuosta ajasta on jo paljon aikaa, mutta muistan elävästi kuinka lohdulliselta tuntui kun ymmärsi löytäneensä jotain oleellista. Muistan kuinka hyvältä tuntui kertoa kasvavasta hyvinvoinnista muille. Muistan kuinka ihanaa oli ymmärtää, ettei niin voimattomaksi tuntisi itseään koskaan enää.
Haastava arki, informaatiotulva ja suorittamispainotteinen elämä asettavat hyvinvointimme monen kysymyksen äärelle. Negatiiviset ajatukset ja tunteet tekisi mieli haudata maan alle, tai ainakin lakaista pois välittömästä näkyvyydestä. Juoksemme niitä karkuun. Mitä kauemmas kuvittelemme ehtivämme, sitä voimakkaammin ne tuntuvat tarttuvan meihin. Mindfulnessin avulla opin katselemaan ahdistusta suoraan silmiin. Oma voimani osoittautuikin vahvemmaksi. Vaikeiden tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen muuttui aina vain helpommaksi. Elämästä ei tule koskaan mutkatonta. Voimme kuitenkin oppia suhtautumaan tiukkoihinkin kurveihin tietoisemmin. Tällöin tunteet eivät ohjaa elämäämme, vaan olemme itse enemmän ohjaksissa.
Arvostelemattomalla, aloittelijan asenteella on mahdollista katsella asioita uusista kulmista ja oppia itsestään paljon. Samalla asioiden arvottaminen vähentyy ja alkaa arvostaa ihan uusia asioita. Tutuista asioista on mahdollista löytää uusia puolia. Aistit ovat tässä oiva apu.
Hengitys, tuo elintärkeä ihana asia. Kuinka usein se onkaan meille vain itsestäänselvyys. Hengitys toimii loistavana kaverina arjessa. Sen ”kyytiin” voi välillä käydä lepäämään. Hengityksen tarkkailu rentouttaa. Hengitykseen keskittyminen hidastaa hengitysrytmiä. Lopulta hidastuu ja rauhoittuu myös kiireinen mieli.
Mindfulness on minulle elämäntapa. Meditoin ja käytän erilaisia hiljentymiseen tähtääviä tekniikoita. Suhtaudun asioihin rennommin kuin ennen, murehdin vähemmän. Asenteita ja ajatusmalleja kannattaa välillä katsoa uudesta vinkkelistä. Huomaan joskus uskomusteni olevan tiukassa ja aiheuttavan minulle ongelmia. Mindfulnessin avulla näitä uskomuksia tulee esille. Silloin niitä voi tutkailla tietoisemmin ja päättää että mitä niiden kanssa haluaa tehdä.
Ovatko ne vielä totta…. ?
Ovatko ne tarpeellisia minulle….?
Ovatko ne vielä totta…. ?
Ovatko ne tarpeellisia minulle….?
Mindfulness on vain yksi keino. Hyvinvointini ja tasapainon ylläpitoon liittyy paljon muitakin asioita. Pyrin sisällyttämään joka päivä jotain läsnäoloon johtavaa toimintaa päivääni. Joskus se on kaunis musiikkikappale. Joskus se on pitkä meditaatio. Eräänä päivänä se oli puolen minuutin tuijottelu pihapuussa kiikkuvan linnun kanssa. Se jäi jotenkin vahvasti mieleen. Kohtaaminen linnun kanssa pysäytti siihen hetkeen, kesken astiakoneen tyhjennyksen. Olin siinä, juuri sillä hetkellä. Olin tietoinen kehostani, viileästä lattiasta jalkojeni alla. Toiminta tuon kohtaamisen jälkeen oli selkeämpää ja tietoisempaa.
Sitä ihanaa, turvallista, syvää onnen tunnetta, joka harjoitellessa usein syntyy, on mahdotonta kuvailla. Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Se ei ole riippuvainen mistään ulkoisesta. Sitä ei ole mahdollista kokea ilman aitoa yhteyttä itseensä ja eräänlaista heittäytymistä. Tuohon paikkaan ja tunteeseen hakeudun aina uudelleen. Mitä useammin niin teen, sitä helpommaksi tuon tunteen saavuttaminen tulee. Nyt sen voi houkutella esiin jo joissakin haastavissa tilanteissa.
Olen myös hyväksynyt ettei tyyneyden tyyssijaa aina ole mahdollista saavuttaa. Silloin mieli on liian vilkas. Tuolloin ei kannata pinnistellä vaan tehdä parhaansa ja olla sillä tavalla kuin se juuri nyt on mahdollista.
Toivottavasti olet löytänyt oman tyyneyden ja tasapainon tiesi.
Oppaaksesi,
voimavaraksesi,
ankkuriksesi ja
majakaksesi.
Oppaaksesi,
voimavaraksesi,
ankkuriksesi ja
majakaksesi.
Mukavaa mindfulness –matkaa!
