16.3.2014
”Ajoimme puhumatta ja huomasin, että kahdestaan hiljaisuus ei olekaan hiljaisuutta, vaan sen odottamista, että toinen sanoisi jotain ja olisi taas lupa olla hetken hiljaa. Ehkä nuo autoradiot on juuri sellaista varten kehitetty, ihmisten välistä tilaa täyttämään. ”
Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja
Yksi suosikkikirjoistani, edellä mainittu Mielensäpahoittaja, on negatiivisnäennäisvirittyneisyydestä huolimatta kirvoittanut valtavasti ajatuksia ja pohdittavaa. Edellä oleva lainaus yhdessä koetusta hiljaisuudesta puhutteli minua tänään.
Kuinka usein hiljaisuus yhdessä on miellyttävää ja missä ympäristöissä?
Ihaninta on olla luontevasti yhdessä hiljaa, vaikka sovitusti.
Hiljaisuudessa on tilaa ja ilmaa. Sanaton, hienoviritteisempi viestintä voi tulla esiin. Tällaisessa hetkessä on parhaimmillaan rehellisyyttä ja rauhaa.
Yhdessä hiljaa oleminen mahdollistaa tietoista läsnäoloa ja voi olla että myös liikkeesi ja hengityksesi rauhoittuu.
Kun hengitys rauhoittuu, hidastaa tahtia myös laukkaava mieli.
Mahtuuko tähän päivään tarkoituksellinen hiljainen hetki, yhdessä?
