”Kaikesta on niin kova pula, että ilmakin loppuu. Huomaamattaan rupeaa kitsastelemaan hengityksessäkin, ettei vain vahingossa kuluttaisi liikaa. Sillä saattaa olla jotain tekemistä paineessa ja ahdistuksessa elämisen kanssa. Ilmasta on pulaa silloin, kun ihminen pelkää; kuorossa ilmaa on erityisen vähän, kun hän pelkää puhkeavansa itkuun. Hän aloittaa harjoitukset hengitysharjoituksilla: hengitä siiisään, hengitä uuuuulos ja siiiiisään ja uuuulos niin että se tuntuu vatsanpohjassa asti, niin että keuhkot otetaan käyttöön kokonaan, ei vain sitä pientä nurkkausta jota arkisin käytetään. Mutta silloin hänkin unohtaa itsensä, hänenkin täytyy puhaltaa itsensä tyhjäksi ja hänkin joutuu rentoutumaan. ” – Ulla-Lena Lundberg. Marsipaanisotilas.-
Haastan sinut samaan. Niin monella tavalla elämme yltäkylläisessä maailmassa. Vaan aikapula tuntuu vaivaavan….. Paineet ja ahdistus koskettavat liian monia, liian usein.
Ottaisitko käyttöön arkinurkkauksen lisäksi keuhkot kokonaan? Tutustuisit omaan tapaasi hengittää.
Kun keskityt hengitykseen, se rauhoittuu. Kun hengitys rauhoittuu, rauhoittuu myös mieli.
Voisitko keskittyä hengitykseesi minuutin verran joka päivä….?
