Elämä on nyt -blogini syntyi juuri.
Tämä kirjoitus ja tunnelma muodostui jo kuukausi sitten. Päivä oli merkityksellinen.
Tämän haluan muistaa. Tämän haluan jakaa.
Tunnelmia ja kohtaamisia
Sateinen, harmaa aamu tuli liian pian yön jälkeen. Väsymys ja muut murheet johdattivat tyttären kanssa vähemmän kauniisiin sanahelinöihin. Ilmassa oli kiireen tuntua ja huonoa omaatuntoa. Hengitys pinnallista ja kurkussa palanen.
Automatka aamujoogaan hyvän musiikin soidessa piristi. Tästä tulisi vielä hyvä päivä! Istuin allani tuntui lämpimältä ja matka sujui aikataulussa.
Joogatunnilla kupli jo nauru. Ennen niin taipuisa keho on lihasjumin vuoksi niin taipumaton, että se on humoristista. Pystyn kuitenkin keskittymään ja saavutan ihanan levollisen olon. Olen tietoinen hengityksestäni ja ajatusrumba päässäni on hiljentynyt tai ainakin rauhoittunut valssiksi.
Olen tässä sateisessa päivässä juurtuneena ja selkeänä. Kuppi teetä lämmittää mukavasti tyhjässä vatsassa. Satunnainen kohtaaminen tuntemattoman kanssa synnytti keskustelun hengityksestä, stressistä ja olemisesta. Jaettiin erilainen ymmärrys ja käsitys asioista, kävimme hedelmällisen ja vähäsanaisen keskustelun. Kohtaaminen tuntui merkitykselliseltä.
Päivä jatkui vaihtelevissa tunnelmissa. Ihanan rikasta!
Elämä on nyt.
Elämä on nyt.
